Tänään kävellessäni keskustassa jouduin kovin suloisen nuoren hippitytön puhutteluun. Tyttö tahtoi pelastaa maailman kuukausittaisilla lahjoituksilla.

Tyttö oli sitä mieltä että maapallo on saastunut, että ilmasto lämpenee ja moni eläimistä kuolee sukupuuttoon. Koitin saada tyttöä määrittelemään mikä on saastetta? Onko rauta kalliossa saastetta? Entä onko se vasta silloin saastetta, kun ihminen siitä itselleen kodin rakentaa joka luhistuu ja veden kanssa ruostuu? Saastuttaako siis sade? Onko öljy saastetta vain, kun sen poraa syvältä maasta ja siitä jalostetaan muovipussi joka sijoitetaan kaatopaikalle? Jos näin on niin siis kaikki elementithän mihin ihminen koskaan koskee muuttuu saasteeksi? Voi ei, mökkini on iso saastekasa! Se pitää polttaa! Eikun, joo ei voi se savukin on saastetta.

Ilmaston lämpenemistä ei tyttö kyllä uskonut myytiksi, suojautui vain tutkimusten taakse. Tutkimusten joista moni meistä ei todella ymmärrä mitään muuta kun sen mikä suomen kuvalehti siitä kertoo. Tämän tutkimuksen taas allekirjoittaa joku poliitikko autossaan työmatkalla, joka opiskeli pankkiiriksi. Joten senhän on pakko olla täydellinen totuus eikä mitään vääristettyä!

Ja nytten kun ollaan käsitetty se että ilmasto tosiaan lämpenee, koska ethän tästä mitään tiedä niin se on uskottava mitä joku päätti. Ja kun sekin tiedetään että se lämpenee juuri siksi, koska sinä ajoit tänään autolla töihin! Kuinka saatoit, mietitkö ollenkaan ampiaisia? Niin nythän siis jääkarhut hukkuvat, kun jää alta sulaa! Niin niitäkö tässä sitten pitäisi pelastaa?

Mieti eläin, eläin eli ehkä joku puoli miljoonaa vuotta sitten. Sen osasi lentää, mutta kesti niin huonosti pientä ilman painetta että jos se lensi yli kymmenen metrin korkeuteen niin elimistön nesteet pursuivat ulos ja se kuoli. Sen luonnollinen elinympäristö oli saaret jossa puut olivat kymmeniä metriä korkeita. Sen intohimoihin kuului rakentaa pesä puun latvoihin, ja vaikkei osannut uida koki seksuaalista vetovoimaa veteen. Se muni kaksi munaa vuodessa,mutta huono muistisena yleensä unohti että mihin. Tämän otuksen tulisi olla vieläkin olemassa.... koska?

Ja mitä nyt tapahtuu jääkarhulle ja pandalle tässä elinympäristössä missä ruokaa on vähemmän ja elintilat pienenevät? Niin tämä kun on maailman historiassa ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu! No totta vitussa ne pandat kuolee nälkään ja jääkarhuilta sulaa koti alta. Eikö tässä meidän rakentamassa paratiisi maailmassa eläimellä tarvitsekkaan itse olla kyky selvitä omassa ympäristössään? Onko se mun tehtävä lähteä pitämään kiinni jostain esihistoriallisesta otuksesta ja koittaa kaikin tavoin estää eläinlajeja kehittymästä siihen pisteeseen että kykenevät elämään tässä ajassa maapallon historiaa? Sitä niin tiedostetaan evoluutio, mutta koitetaan taistella sitä vastaan.

Historia oli dinosaurusten tämä aika oli hentojen pörröisten olentojen, tulevaisuus torakoiden ja loisten. Et sinä ihminen tätä voi muuttaa, vaikka tahdot luulla toisin.

On just niin “ennen kaikki oli paremmin ajattelua”, että ärsyttää. ;-)

Ärsyttää, kuten se että lopetan suurimman osani lauseista kysymysmerkkiin?

- Realistinen maailmanpelastaja

Jos tämä olisi elokuva. Se alkaisi niin, että mies nukkuu krapulaansa sängyllä tyynyjä halaillen. Puhelin herättää, siihen vastataan. Vihainen huutava ääni toivottaa hyvää huomenta, "Olet sinäkin sitten yksi niistä selkäänpuukottavista apinoista! Ei tartte moikkaa enään kadulla!" Tuut tuut tuut..

Pari päivää sitten elämäni intohimo vietiin minulta. Kukaan ei ollut varas, mutta ei sitä takaisin taida koskaan saada. Pieni toiveeni saada se kiinni johti siihen että nyt voin kahden käden sormien sijasta laskea elämäni ystävät yhden käden käden sormilla! Wuuuuhuuu.. Nooh, ei kai mene nimet niin helposti sekaisin? Yep yep, think PiNk.

Lohdutan itseäni ajattelemalla, etten tekisi mitään toisin. En voisi vaikka tahtoisin... Ihminen tekee aina oikein! Samoilla tiedoilla, taidoilla ja ymmärryksen tasolla teet jokakerta saman virheen, jos et muista mihin se johti tai viisastu. Hmm.. Eli tästä voisi saada ehkä koulussakin opintopisteitä? "Ryssi elämäsi ja opi siitä", suuntautumisvaihtoehto. :)

Tämä on kyllä niin kovin sekaisin. En tiedä mistään mitään. Mutta jotenkin tämä tunne on todella elävä. En kyllä täysin ymmärrä miksi tämä sotku tuntuu näin kivalta? Pitääkö ajatella että on vielä sisällään lapsi joka tykkää sotkea ja se tahtoo olla miettimättä tekojensa seurauksia? YÄk!
Mutta mitä sitä miettimään, muisti lappu vain itselleen että älä yritä kontrolloida kaikkea!!!!! Luovuta, et sinä elävänä selviä, tee mitä tykkäät. :)


PS. Mua pyydettiin eilen ekaa kertaa mun elämässä ulos (siis treffeille, siis nainen!)! Ja siis kukaan ei ees loppuillasta tullut että "OLETTE PIILOKAMERASSA!". Tämä tapahtui Manskulla, baarijonossa. Todistaa loistavasti uskoani siitä että elämässä menetykset ovat uuden alkuja! Tois jänskää, fuck friends! ;)

Uutisissa toitotetaan että ilmasto lämpenee. Tahdomme valehdella että se on meidän ansiostamme, että tuhoamme maapallon jos emme muuta tapojamme. Tahdomme kuvitella että olemme luonno yläpuolella ja että voimme muka vaikuttaa kokonaisen planeetan elämän kohtaloon.

Tosiasian ollessa se että voimme polttaa kaikki metsät, räjäyttää kaikki joukkohuaseemme eikä mikään suremmassa mittakaavassa muutu miksikään.

Metsät kasvavat uudelleen ja elämä jatkuu, unohtaen vain meidät, pienen ihmiskunnan. Elämänmuodon joka suurin saavutus oli silmänräpäyksen kestävä kaaos maapallon historiassa. Paljon pienemmän kaaoksen kuin suuren kiven törmäys loisi.

Jos ihmiskunta johonkin pystyy on se vain itsetuhoon, kun pelastus on taas kiinni hyvästä tuurista.

Johtopäätös: Ihmiskunnan kaikki saavutus ja voima vastaa läpimitaltaan kymmenen kilometrin kivimöhkärettä! Massaan jonka lehmälauma paskoo parissa vuodessa... :)

Tätä miestä ei moni tunne nimeltä. Hän tulee aina kotiin ja lähtee sieltä yksin, hänellä on vain yksi reitti mitä kulkea. Hän ei tervehdi sinua, hänellä on aina sama paperikassi. Kohdatessa ei katso sinua silmiin, hänen kasvonsa ovat kuoppaiset ja näyttää siltä että joskus eli. Hän pitää päällään samoja farkkuja, samaa takkia, kesät talvet. Vain rypyt muuttuvat vuosien varrella.

Tätä enempää en hänestä tiedä, mutta aina kävellessä vastaan tunnen hänen vihansa, katkeruutensa ja surunsa.

Kiistämme usein ajatuksia ja väittämiä, koska ne eroavat täysin siitä maailmasta mitä seitsemänpäivää lehti meille tarjoaa. Ehkä koemme sen uuden tavan katsoa maailmaa pelottavana tai liian monimutkaisena emmekä tahdo saatika jaksa miettiä moista. Tämä on turvallista ja tiedämme kuinka tässä todellisuudessamme tulee toimia. Tiedämme mikä on oikein ja mikä väärin... Tiedämme mikä tekee meidän onnelliseksi?

Herätään vaan aamuisin vähentämään sitä asuntolainaa, koska hei! Mehän ollaan tosi ilosia siitä, kun se on maksettu?! Eikö? Ja mieti sitä kuinka paljon rahaa jääkään sitten enemmän? Voi hommata niillä rahoilla vaikka mökkin. Sitten siellä mökillä voi hoitaa pihaa kesällä, rakentaa uuden kuistin ja pienen hetken siitä kesästä nauttia siitä kuinka kaunista siellä onkaan? Ja tämä pieni hetki on sitten se jonka olemme varanneet itsellemme aikaa elää tätä elämää. Nauttien niistä kukista, perunamaasta ja siitä uudesta nätistä kuistista joka vuosikymmenessä ränsistyy... Jos emme varaa elämästä kaikkea aikaa elämiseen niin mitä tämä on? Ajankulua kuolemaan..

Teemmekö me itsestämme kiireisiä, koska muuten koemme että olisimme surullisia ja joutuisimme olemaan kaksin itsemme kanssa? Onko se sitten elämässä se vastuullinen työ, hieno auto, tennis, kultalevy vai palkintovaimo josta se onni otetaan? Se joka on se mitä täältä pitää hakea ja saada? Ja jos ei onnea saisi ottaa näistä esineistä, tekemisestä ja asioista, mistä se tulisi ottaa? Kuinka moni meistä olisi onnellinen jos viettäisi elämänsä isossa pahvilaatikossa, yksin pimeässä ilman leluja?

Mitä ihmettä tästä jää käteen jos onnea ei saa ottaa harrastuksita joilla aikansa kuluttaa niin ettei kerkiä ajatuksiaan kuunnella? Tai niistä esineistä mitä on nätti katsella ja jotka saavutuksistasi ja kovasta työstä kertovat? Tulisiko todella olla sitä mieltä että joku vitun rakkaus on ainut mikä tuo meille "todellista" onnea? Kuinka paskaa... En kai sitten nyt voi olla onnellinen, kun ei kukaan minua ikävöi iltaisin.

Ei me täältä kuolla koskaan, meillä on sairaalat! Ei ihmisiä satoja lapsia kuole päivässä nälkään, koska jos kuolisi niin niistähän kuulisi illan uutisissa... Yep yep.