Tätä miestä ei moni tunne nimeltä. Hän tulee aina kotiin ja lähtee sieltä yksin, hänellä on vain yksi reitti mitä kulkea. Hän ei tervehdi sinua, hänellä on aina sama paperikassi. Kohdatessa ei katso sinua silmiin, hänen kasvonsa ovat kuoppaiset ja näyttää siltä että joskus eli. Hän pitää päällään samoja farkkuja, samaa takkia, kesät talvet. Vain rypyt muuttuvat vuosien varrella.

Tätä enempää en hänestä tiedä, mutta aina kävellessä vastaan tunnen hänen vihansa, katkeruutensa ja surunsa.