Jos tämä olisi elokuva. Se alkaisi niin, että mies nukkuu krapulaansa sängyllä tyynyjä halaillen. Puhelin herättää, siihen vastataan. Vihainen huutava ääni toivottaa hyvää huomenta, "Olet sinäkin sitten yksi niistä selkäänpuukottavista apinoista! Ei tartte moikkaa enään kadulla!" Tuut tuut tuut..

Pari päivää sitten elämäni intohimo vietiin minulta. Kukaan ei ollut varas, mutta ei sitä takaisin taida koskaan saada. Pieni toiveeni saada se kiinni johti siihen että nyt voin kahden käden sormien sijasta laskea elämäni ystävät yhden käden käden sormilla! Wuuuuhuuu.. Nooh, ei kai mene nimet niin helposti sekaisin? Yep yep, think PiNk.

Lohdutan itseäni ajattelemalla, etten tekisi mitään toisin. En voisi vaikka tahtoisin... Ihminen tekee aina oikein! Samoilla tiedoilla, taidoilla ja ymmärryksen tasolla teet jokakerta saman virheen, jos et muista mihin se johti tai viisastu. Hmm.. Eli tästä voisi saada ehkä koulussakin opintopisteitä? "Ryssi elämäsi ja opi siitä", suuntautumisvaihtoehto. :)

Tämä on kyllä niin kovin sekaisin. En tiedä mistään mitään. Mutta jotenkin tämä tunne on todella elävä. En kyllä täysin ymmärrä miksi tämä sotku tuntuu näin kivalta? Pitääkö ajatella että on vielä sisällään lapsi joka tykkää sotkea ja se tahtoo olla miettimättä tekojensa seurauksia? YÄk!
Mutta mitä sitä miettimään, muisti lappu vain itselleen että älä yritä kontrolloida kaikkea!!!!! Luovuta, et sinä elävänä selviä, tee mitä tykkäät. :)


PS. Mua pyydettiin eilen ekaa kertaa mun elämässä ulos (siis treffeille, siis nainen!)! Ja siis kukaan ei ees loppuillasta tullut että "OLETTE PIILOKAMERASSA!". Tämä tapahtui Manskulla, baarijonossa. Todistaa loistavasti uskoani siitä että elämässä menetykset ovat uuden alkuja! Tois jänskää, fuck friends! ;)